lauantai 30. heinäkuuta 2016

Raksaviikko 12, Bitumi

18-24.7.2016

Raksaviikolla 12 aloitettiin bitumin kanssa taistelu, kun säät vihdoin antoivat periksi ja aurinko paistoi. Ei muuten ollut lempipuuhaa se bitumin laittaminen. Luulisi, että tuosta vaan noin, kuin mattoa levittäisi. Ei kuulkaas mennyt niin. Parvekkeen koko on 550cm c 250cm ja siinä on kuusi kaidetolppaa pystyssä.

Bitumin piti olla kaksikertaista jotta saadaan vettä vastaan tarpeeksi hyvä suoja. Meille oltiin suositeltu Kerabitin Dual-bitumia ja sellaista sitte hankittiin.


Kerabit Dualissa on kaksi raitaa, tuo harmaa päällikerros ja mustaliimainen pohjakerros. Tuossa alla olevassa kuvassa pohjakerros on suojattuna vaaleansinisellä muovilla. Sitten näitä aletaan latoa päällekkäin, ensin pohjakerros ja sen päälle päällikerros. Tällä tavalla bitumi menee hyvin päällekkäin ja on vesitiivis.


Vielä olisi vähän matkaa....


Tolpan kohdat ovat heikoimmat tällaisessa parvekkeessa. Vastaavan mestarimme kanssa keskusteltuani  asiasta, kävi ilmi,että tapoja välttää vettä¨on yhtä monta kuin on rakentajaakin. Osa teetättää tolpille peltikaulurin, osa tekee kaulurin bitumista. Itse ajattelin tehdä bitumista ja käyttää bitumikittiä saumoissa. Jos sitten tekee vielä mieli tilata sellaiset peltikaulurit voi ne tilata samaan aikaan ovien peltien kanssa.


Bitumi saatiinkin valmiiksi kaulureita lukuunottamatta. Enään jäljellä olisi etuparveke.....mutta sillä ei ole niin kiire.


Itselleni viikko oli ensimmäinen kesälomaviikko ja päivisin puuhastelin valmiiksi lattiakoolauksia ja tein koolaukset valmiiksi 2-kerroksen ikkunalyhtyjen välisille seinäosuuksille. Odottelevat leijonalevyjä ja villoja. Villoja emme laita taas ennen kuin katto on päällä, jos aluskate sattuisi vuotamaan jostain kohtaa. Katon asennuken tilasimme kahden viikon päähän. 



- Heidi

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Raksaviikko 11, Hiiriverkkoa ja kolmiorimaa

11-17.7.2016



Tällä viikolla valmistui parveke odottelemaan poutasäitä ja bitumia. Ulko-ovet saapuivat myös tontille. Painoivat ihan p*rkeleesti, kun niitä kannettiin suojaan.


Kaikissa pienissä yksityikohdissa meni paljon aikaa, mutta pala palalta se valmistui.



Alapuolelta näkyy tolpille tehdyt ylimääräiset palkit.


Hiiriverkko. Tätä tehtiin kädet aarmuilla. Onpa ainakin koitettu pitää hiirulaiset ulkona.


Seuraavalla viikolla alkaakin kesäloma ja saa tehdä pitkää päivää raksalla, ei sellaisia parin tunnin pyrähdyksiä. 



Pihatie.





- Heidi

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Raksaviikko 10,Parveketolppia ja pitkät kalsarit

4.7-10.7.2016

Vesisadetta ja kylmää. Enimmäkseen sitä sadetta.Sitä oli viimeviikko täynnä. Jossain siinä sateiden välissä tehtiin takapihan perveketta. Tarkoituksena on saada ulkoa kaikki sellaiset osat valmiiksi, jotta katto saadaan asennettua. Se olisi ensimmäinen etappi,toinen on lattiavalu.

Silloin kun talopaketti ja kaikki irtotavara, joka siihen kuuluu ja jota on paljon, tulivat tontille, pinottiin kaikki päällekkäin jotta mahtuisivat. Miten se on aina niin, että juuri se nippu lautoja tai levyjä on aina alimmaisena?! Itse vihaan lautojen ja levyen kantamista. Vielä enemmän vihaan sitä, että siirtelen samaa nippua monta kertaa paikasta toiseen.

Takapuolen parveketta siis oli tehtävä valmiiksi, koska se niin nätisti julkisivukuvissa uppoaa peltikattoon....


Tehtiin ylimääräiset välipalkit terassiin, että kaidetolpat jatkuvat linjassa lasitetun terassin pystytolppien kanssa. 





Kaidetolpan sahausta, sommittelua välipalkkiin ja itse lopputuote!


Miten olinkin niin iloinen ensimmäisistä pystyssä olleesta tolpasta. Nämä on niitä asioita joissa näkee, että eteenpäin mennään.
Itse koin suuria turhautuneisuuden hetkiä, kun vettä sataa joka päivä. Joka ikinen päivä. Ajoittain oli niin kylmä, että oli pakko kaivaa pitkätkalsarit esille. Pakko oli keksiä joku keino millä parveketta pääsisi tekemään eteen päin. Ei muuta kuin pressukatosta rakentamaan.



Parvekkeen runko saatiinkin räystäslippaa vaille valmiiksi ja nyt pitäisi odotella, että olisi sen verran kuivempi rakonen jossain sateiden välissä, että siihen saisi bitumin vielä päälle. On muuten suuri se aika mikä kuluu kaikkien tavaroiden peittelyyn vesisateelta ja katosten rakenteluun. Ja on muuten suuri se vitutuksen määräkin joka aamu, kun ulos katsoo ja vettä sataa. Joka aamu. Vesisateellehan ei mitään mahda, mutta vituttaa se silti.

Vesisateen lisäksi on toinenkin asia joka aiheuttaa närästystä: oikea nilkkani. Nilkka ei vaadi kuin kävyn kengän alle nyrjähtääkseen ja niinhän taas lauantaina kävi, että saunavuoro meni ohi, kun allekirjoittanut istui kotona jääpussi jalan ympärillä. Muruseni oli ihana ja otti selvää mikä nilkkatuki olisi sellainen jolla pysyisin pystyssä.  Sellainen löytyi,tilattiin ja toimii. Nilkkakorsetti sanon minä. Metalliluut ja nyörit.Haa!


Takapuolen lasitettu terassi on osoittautunut oikeaksi lintuloukuksi ja on koitunut jo kolmen linnun kohtaloksi.


- Heidi

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

The Musta.

Blogiyhteistyö: Teknos



Talollamme oli alunperin kolme värivaihtoehtoa: vaaleanpunainen, sitruunankeltainen ja musta. Aika nopeasti vaaleanpunainen ja keltainen karsiutuivat pois. Olisi tullut liian englanninlakumainen mustan katon ja mustien ikkunoiden kanssa. Musta siis. Kaikki rakastavat mustaa väriä, mutta samalla pelkäävät sitä. Mustaa pidetään synkkänä ja pimeänä. Musta on oma lempivärini. Ihmiset ovat mustan suhteen hyvinkin epävarmoja ja miettivät liikaa muiden reaktioita. " Eikö se ole vähän synkkä" "Sen joutuu maalaamaan useammin" ja "Miten toi aurinkokin siihen sitte tarttuu" "Eikö se ole turhan jyrkkä väri". Nämäkö ovat ne argumentit mustaa vastaan? Näidenkö pohjalta talo pitäisi jättää pliisuksi harmaaksi tai maalata punaiseksi ja smyygi laudat valkoiseksi? Olla kuin muut. Ja olla kuin ei olisikaan. Hiljaa harmaana.

Tällä talolla on sielu ja selkäranka. Se rakennetaan rakkaudella ja se rakennetaan kodiksi. Tästä kodista tullaan olemaan ylpeitä ja se puetaan Mustaan.

Talomaalin valinta, etsintä ja testaus oli prosessi. Kierreltiin kaarreltiin autolla pitkin pitäjää ihmettelemässä mustia taloja. Taloja löytyi, mutta ei mustia taloja. Antrasiitti huijaa olevansa musta. Mustassa ei ole sävyjä. On vain musta.

Piipahdimme puutarhamessuilla alkuvuodesta ja siellä päädyimme Teknoksen pisteelle jossa oli seinä maalattu mustalla. Pisteellä esittelijänä ollut mies alkoi kertomaan maalista. Se oli uutuus. Nordica Matt, tehdasmusta. Puhuimme mustista maaleista tovin kunnes jatkoimme matkaa.

Nordica Matt jäi kuitenkin mieleeni hautumaan ja kun talo oli pystyssä tuli itselle pakonomainen tarve etsiä se oikea musta. Muistin Teknoksen ja lähdin kyselemään rautakaupasta testipurkkia. Se mihin törmäsin maalinhaku reissullani oli pöyristyttävää. Päädyin kotio tyhjin käsin. Mikään kaupunkini rauta/maalikaupoista ei ollut edes kuullut tästä maalista. Kaikki olivat sävyttämässä mustaa valkoisesta pohjamaalista. Yhdessä kaupassa sain maalimyyjän kanssa kinastelun aikaiseksi, koska hänen mukaansa olin väärässä, kysymääni tuotetta ei ole olemassakaan. Laajensin etsintääni pääkaupunkiseudulle Helsinki, Vantaa ja Espoo, sama homma kukaan ei tiennyt ja kaikki tarjoutuivat sävyttämään minulle mustan. 

Loppujen lopuksi kaivelimme luottorautakaupan myyjän kanssa Teknoksen numeron johon myyjä soitti. 10 minuutia myöhemmin oli näytepurkki matkalla.

Tottakai testasin myös kilpailijan lippulaiva talomaalin Tikkurilan puolihimmeän Ultra Classicin sävytettymä mustaksi 0202 sävyllä. Testauksesta kirjoitin tässä.  Yksimielisesti Teknos voitti.

Nordica Matt maaliin oli helppo päätyä. Sen musta sävy on oikeasti musta ja se on erittäin laadukas talomaali. Sen pinta hylkii likaa ja pitää värinsä pitkään. Maalin auringon kesto on myös korkea. Maalina Nordica Matt-maalia suosittelivat myös maalikaupan myyjät.


Tästä linkistä Teknoksen sivuille.


Nyt tarvitsee saada ulkoverhous valmiiksi ja poutaiset ilmat.


Yhteistyössä:




- Heidi

Lukemista

Alennusmyynneistä tarttui mukaan muutama kirja. Kaikki keittokirjoja. Tiedän, että tämä naurattaa lähipiiriäni, koska en koskaan ole ollut leipuri,kokki tai kutsujen järjestäjä. Tähän suurin syy on nykyinen asuntomme, joka on auttamatta liian pieni. Varsinkin nyt, kun raksa-ajan säilöttävää tavaraa on nurkat väärällään ja keittiön pöytä täynnä tärkeitä paperikasoja, joita on ihan turha kerätä pois, koska niitä tarvitsee melkein joka päivä.

No niin ja sitten asiaan....



TrueBlood: Sekä TV-sarja, että kirjasarja ovat ehdottomasti yksiä suosikeistani ja kun TrueBloodista thtiin keittokirja oli se pakko saada. Tosin odottelin tämän hinnan tippumista tovin. Ensimmäisellä selauksella kirja oli varsin hauska ja tämän tiimoilta ne tuparit tai Halloweenjuhlat sitten järjestetään!

Pataleipää: Tätäkin kirjaa olen kirjakaupan hyllyjen välissä hypistellyt, mutta nyt kun sille oli hintaa vajaan 5€ nappasin sen mukaan. Tykkään leivästä, en happamista limpuista tai ruisleivästä, mutta niistä rapsakkapintaisista pehmeäsisuksisista leivistä. Nyt on hyvät ohjeet miten lähteä niitä tekemään.

Maalaiskokin keittiössä: Tässä kirjassa on hyviä säilöntä ohjeita, nyt kun sitä hyötypuutarhaa marjapensaineen  ja hedelmäpuineen suunnittelen niin varmasti on hyötyä.

Emman kakut,leivokset ja jäätelöt: Herkkuja. Tätä ei tarvitse muuten selittää. 


-Heidi











torstai 7. heinäkuuta 2016

Raksaviikko 9, Tahmeaa teippiä ja verellä tahritut tennarit

27.6-3.7.2016


Tämäkin viikko oli täynnä nypertämistä. Sellaisia asioita jotka ovat niin pieniä, että edistymistä ei näe niin huimasti joka päivä. Sen sijaan, että manaisin kuinka hitaasti asiat muka menevät,olen ottanut erilaisen ajattelutavan käyttöön: Kuukauden päästä tämä näyttää jo taas ihan erilaiselta.

Niitä nyrjähdystukiahan vielä tehtiin, mutta valmiiksi saatiin. Enää porrasaukon tekeminen ja sitten levyt yläkerran lattiaan.

Allekirjoittanut roikkui välipohjan lattiavasoissa vähintääkin viihdyttävällä tavalla, kun koitin höyrynsulkumuoveja teippailla ja leikkailla. Noh, siinä samalla sitten siipaloin mattopuukola sormeni. Eihän siellä yläilmoissa mitään laastareita ollut vaan näppärästi höyrynsulkuteippiä sormen ympärille ja jatketaan. Niin, kunnes uudestaan sivalsin itseäni toiseen sormeen. Hieman isomman palkeenkielen sain aikaiseksi. Verta valui norona pitkin muoveja, täplitti välipohjan koolauksen jne. Ei muuta kuin sormi suuhun ja kapuamaan alas. Siinä oli Julmaa näkyä kerrakseen, kun syljeskelin pihalla verta ja paketoin sormen vessapaperilla ja teipillä. Ei kovin suuri vamma, mutta verta tuli kiitettävästi. Myös sotkien ne tennarit. Raksapäivän jälkeen oli hyvä lähteä ruokakauppaan tennarit kuivuneesta verestä täplikkäänä.

Pakko laittaa muutama kuva muistiin tästäkin vaiheesta.








Vielä pitäisi uretaanilevyt kiinnitellä nyrjähdystukiin. Aloitin tämän urakan ja ohjeessa luki: tiivistä uretaanimassalla......Perkele!Noh,erilainen vaihe se on tämäkin.

Jos sitten ensiviikolla niitä parvekkeen kaidetolppia pystyyn...



-Heidi

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Villa Julma: Galleriaseinä Holy Wood

Olen näiden ns.galleriaseinien kanssa hyvissa ajoin aloittanut suunnittelun. Suurin ja painavin syy on, että jos meillä sattuu joku kuva pääsemään raameihin, niin ne raamit eivät ole kevyet hengettömät.

Vallitsevana trendinä seinille ripustettavissa kuvissa taitaa olla graafisuus ja mustavalkoisuus. Tässä mennään meillä taas hieman eri lailla. Ja ensimmäisen galleria seinän nimesinkin sen pääelementin mukaan Holy Woodiksi.

Tämä galleriaseinä sijaitsee portaissa. Alla pohjapiirros, jossa tähdellä merkattu kyseinen seinä.



Portaikon seinä jatkuu korkeana toisen kerroksen kattoon asti. Välillä vaihtuu tapetti. Alakertaa hallinnoi pantterikuvio...


Ja yläkerrassa se vaihtuu kultaiseksi ornamenttikuvioksi....




Näiden kahden tapetin rajan ajattelin peittää koristeellisella mustalla peitelistalla. Portaat ovat mustat ja valoa portaikkoon tuo Anetan Johanna seinävalaisimet.

Kuva:taloon.com
Mennään ajassa parikymmentä vuotta taakse päin, kun huoneeni seinälle ilmestyi ensimmäinen Marilyn Mansonin posteri. Se oli menoa. Ihmiset ympärilläni tuppasivat sanomaan sitä "vaiheeksi". "Se on vaan tämä vaihe." Tämän "vaiheen" alle hienosti laitettiin myös leopardikuvio, kallot ja luut, musta väri jne. Toivottiin salaa, että kyllä se maku muuttuu ja vaaleat seesteiset värit valtaavat sielunmaisemani ja vääntäytyisin edes jollain tavalla sopivaksi pohjoismaiseen pelkistettyyn anteeksi pyytävään muottiin. Hankkisin aaltomaljakon ja siihen tulppaaneita.

Ei tullut aaltomaljakkoa eikä greigeä väriä edellisiin asuntoihin, eikä taatusti tule siihen loppuelämän kotiinkaan. Leoparditäplät ovat vain levinneet, talomme maalaamme mustaksi ja se Marilyn Manson saa arvoisensa raamit.

Joten itse asiaan sitten..... Ensin laadin suunnitelman.




Seinälle päätyy siis suuriosa blogissakin esitellyistä kalloista.

Juliste joka raameihin pääsee on Holy Wood kiertueelta hankittu tarot-kortti kollaasi. Tarot kortit sai kerätä erikseen, minulla on ne kaikki. Tämä juliste on odottanut oikeita kehyksiä pitkään, mitkä tahansa ei ole kelvanneet...




Pari kertaa olen kehystämöistä kysynyt oikein hienoja ja prameita kehyksiä, mutta ne ovat jääneet mielestäni aina liian tylsiksi ja niiden hinta on kavunnut niin suureksi, että kauppoja ei ole koskaan tullut.
Peilejä sen sijaan tehdään suurina ja koristeellisina. Olen aikaisemminkin jo käyttänyt peilin kehyksiä taulun kehyksinä. Niin myös nyt. Löytyi ne sopivat kehykset ja ei kun lasiliikkeestä tilaamaan oikean kokoinen taululasi. Nämä kehykset ovat suuret 90cm x 120cm.




Sellainen seinä tulossa. Hymy niille, jotka luulivat tämän vaiheen menneen ohi. En malta odottaa, että pääsisin jo purkamaan uuteen kotiin varastojen kätköissä olevat aarteet.

- Heidi