torstai 26. maaliskuuta 2015

Unelman viemää....

Vuosi sitten aloimme Herra T:n kanssa pohtimaan isompaa asuntoa. Haaveilimme siitä ,kuinka ostaisimme naapurin kaksion ja purkaisimme siitä seinän ja tekisimme omasta asunnostamme näin suuremman. Olimme kovin tykästyneitä nykyiseen asuntoomme ja joten halusimme vain laajentaa....Mutta ei mennyt ,niin kuin strömsöössä ei. Naapurin asunnon omistaa jokin asunnottomien säätiö, joka ei asuntoa myy "ellei ydinsota sitten syty". Siinä meni se sitten. 
Kerrostaloasunnosta toiseen muuttaminen ei kiinnostanut, rivitaloon,paritaloon ei koskaan. Omakotitalo,kamala jos sellaiseen omakotitalolähiöön joutuu muuttamaan jossa taloja on vieri vieressä eikä omaa rauhaa....Kylmä hiki alkoi nousta ja rintaa puristava kauhukuva nousi mieleen.

Sitten päähäni palasi unelma jo lapsuudesta,mitä jos muutettaisiin pois kaupungista ja hankittaisiin paikka johon saisi pihaan eläimiä? Mansardikattoinen,kaksikerroksinen puutalo. Ja peltikatto. Siitä se lähti ja unelma muuttui kummankin unelmaksi ja lopuksi suunnitelmaksi paperille.

Tonttia lähdettiin etsimään kaava-alueen ulkopuolta,koska kaavoitusalueet täällä meillä päin eivät salli mansardikattomallia. Niin ja sitten oli ne eläimet. Unelma omasta hevosesta syttyi ja siitä,että sen saisi talliin omaan pihaan. Unelma tontin etsiminen ei ollutkaan helppoa ja yksinkertaista. Selasimme myynti-ilmoituksia ahkerasti läpi ja ajoimme paikan päälle katsomaan ainakin kolmeakymmentä tonttia. Yhteen metsätilaan ihastuttiin ja siitä tehtiinkin tarjous, mutta  tontin omistaja halusi tontin ehdottomasti myydä naapurilleen (?) eikä edes kuunnellut meidän tarjousta... Noh,harmitti.Kovasti. Tontin etsintä jatkui....ja jatkui, kunnes sitten ajoimme katsomaan erästä tonttia, joka oli osa isompaa perikunnan omistamaa tilaa. Tila oli ollut myynnissä jo vuodesta 2007. Ajoimme katsomaan tonttia,lunta oli polveen asti. Perillä se iski: tämä on The Tontti. Tontilla oli satumainen tunnelma, "pihatien" yli kaartuvia puita,suuria kuusia, kaksi pientä lampea ja järjettömän kokoinen siirtolohkare... Ihana! Tontin koko on reilut kaksi hehtaaria.

Ja sitten se talo. Kävin talofirmoja läpi metsästäen mansardikattoa. Koitin katsoa kaikkien rimojen pohjaratkaisuja, koska aina mansardista kysyessäni kattomalli oli aina vaihdettavissa mihin pohjaan tahansa.... Kaksi talotoimittajaa nousuvat ylitse muiden Kreivitalot ja Kannustalo.

Kreivitalojen Kaarle 165 oli se talo johon aluksi ihastuin. Kannustaloa en uskaltanut edes katsoa,koska se oli huomattavasti arvokkaampi, mutta raksamessuilla  kävelin Kannustalon osastolle,nappasin mukaani Kartanomallisto-esitteen ja se oli menoa. Kerta toisensa perään jäin ihastelemaan Rauhalan messuvoittaja 2000 mallia.
Tein näiden kahden talotoimittajan välillä paljon tutkimusta kokemuksista ja loppujenlopuksi varasin ajan meidän kaupungin Kannustalon edustajan kanssa. 

Kannustalo vakuutti minut ja herra T:n. Rauhalan pohjaan tehtiin muutama muutos ja tarjouspyyntöä pyydettiin täysin mustasta rauhalasta.

Meillä on tien liittymälupa valmiina, naapurit kuultu ja seuraavaksi ,ennen tonttikauppoja laitamme suunnittelutarveratkaisuhakemuksen eteenpäin.

                                                                -Heidi