sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Pyhämukit

Saimme Teemun äidiltä yhteissynttärilahjaksi keraamikko Sami Rinteen suunnittelemat Kallo-mukit. Pyhämukit! Kahvi maistuu varmasti paremmalta näistä.


-Heidi

Ruostetta ja kulunutta nahkaa

Tämän viikon täsmäiskulla kirppikselle löytyi järjettömän hieno kynttilänjalka tuikuille. Joku on sen luultavasti itse tehnyt,ainakin näyttää siltä. Minä pidän! Kynttilänjalka on steampunk henkinen ja muistuttaa merestä nostettua ruosteista putkea johon on lovettu kolot viidelle tuikulle. Tai Teemuhan sen löysi.....
Itse olen kirppiksillä pyöritellyt käsissäni vanhoja nyrkkeilyhanskoja,mutta yleensä niiden korkea hinta on saanut minut jättämään hanskat tiskille.Nyt löytyi kirppishintaiset ja pakkohan ne oli mukaan ottaa.






-Heidi

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Se huutaa ruusuja

Se kannu, kuin Kaunottaresta ja Hirviöstä, huusi ruusuja. Sellaisia vanhan maailman ruusuja.










                                                                  - Heidi

Viimeviikon kirppistelyt



 Viimeviikolla sain viestin kaveriltani eräästä kirppisaarteesta. Huomasin viestin pari päivää myöhässä ja sittenkään en heti kerennyt lähtemään aarrejahtiin. Vihdoin sunnuntaina sain itseni siirrettyä kirppikselle etsimään aarretta. Toiveikkaana kiertelin pöytiä.... Missämissämissä? Kunnes sitten......

                                                                     
Tadaa!!! Se oli vielä sielä! Aivan järjettömän hieno. Kovasti tuon pitäisi
mitata ilmanpainetta, -kosteutta ja lämpöä. En usko, että ne toimii,mutta
ei se haittaa. Hieno kapistus!
Ei muuta kuin pölyt pois ja seinälle.
Tämä meni siihen vaaleanpunainen muoviflamingo sarjaan, jotka vaan on pakko
saada!


Löytyi sieltä muutakin. Sarvikokoelma kasvoi. Joku oli näihin päättänyt jonkun
maalin sutia, joka sitten hilseili pois. Ei auttanut muu kuin ottaa karhunkieli ja
pesuaine käyttöön ja koittaa hingata sarvet puhtaiksi....


Tuli niistä ihan kelposarvet vielä.


Ja vielä lisää aarteita. Samantyyppisiä olen joskus jossain ihastellut, mutta olivat niin
kovin kalliit, etten niitä koskaan kotiuttanut, mutta nyt tuli pari vastaan kirppishinnalla.


Joten pakkohan nämä oli mukaan ottaa!


Tämä kaunokainen ei maksanut kuin 2€! Kansi ei mennyt kiinni, saranat
olivat vähän vääntyneet......


Mutta näppärä mieheni korjasi sen. Sympaattinen kannu.


Tässä siis koko vikon saalis.


Pala palalta oma kartanoni rakentuu, vaikka sitten tässä tahdissa ja tässä järjestyksessä. Onpa sitten talossa sisältöä ja tarinoita valmiiksi kerrottavana.



                                                                      - Heidi






Viidakosta päivää!



Vaikka tonttikaupat häämöttävätkin jo lähitulevaisuudessa, olemme Teemun kanssa ahkeraan käyneet tontilla kävelemässä. "Tarkastamassa tiluksia." Moni on sitä ihmetellytkin " Miten te ette muka vielä ole aloittaneet rakentamista?" tai "Ai eikö se tontti ole vielä teidän?" ja oma suosikkini " Miten siinä voi mennä niin kauan?". No siinähän menee. Kun olemme Suomessa ja joka asiaan pitää olla lupa. Ja sitä edeltävä lupa liiteineen ja lisäselvityksineen jne. Olemme siis odottaneet suunnittelutarveratkaisun päätöstä, jota odotettiin kaksi viikkoa ja sen lainvoimaiseksi astumista kuukausi. Siis sitä, että valittaako ja vastustaako joku meidän tulevaa hanketta. Ei vastustanut.

On tietenkin monia muitakin asioita jotka vaikuttavat tähän meidän maltilliseen tahtiin tämän projektin kanssa. "Hitaasti hyvä tulee" ja " Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", mitä näitä nyt on. Kyllä se valmiiksi tulee ja hyvä siitä tuleekin. Meitä on kaksi tätä projektia vetämässä :)

Mutta siitä viidakosta.....Kevään kautta kesä on saapunut myös meidän tiluksille ja kaikki vihertävät kauniisti. Tontilla käydessämme koitamme aina hahmottaa mihin talo sijoittu, mihin talli ja autotalli... Mitkä puut joudumme kaatamaan, mitkä säästetään. Tonttimme jakaantuu kahteen osaan, pihatien kummallekkin puolelle. Toinen puoli jää "koskemattomaksi" näin aluksi ja toista muokataan sitten vähän ronskimmalla kädellä. Suunnitelmat ovat suuret!


Pihatie

Pihatie,tonttimme keskellä. Kummallakin puolella tilaa on reilu hehtaari. Talo tulee 
kuvassa oikean puoleiselle osalle.

Sorkanjälkiä. Oli isoja ja pieniä.

 Tonttimme läpi menevä tie on päättyvä metsätie joka johtaa taimikon reunalle.Tie siis ei
suuressa käytössä. Taimikon omistaja saattaa kerran vuodessa käydä katsomassa tiluksiansa.

Tiellä on pari isoa kiveä.

Tuohon tulee etupiha.

 Ihan selkee juttu. Näen sen jo mielessäni....

 Suuria kiviä meillä on paljon, onneksi taitavat valtaosa olla sellaisissa paikoissa,
että saavat niille sijoileen jäädä.

Takapihan haapametsä joutuu väistymään. Jollain tavalla kyllä pidän tuon metsän
tunnelmasta, kummitusmainen.

 Suurin siirtolohkareemme. Näyttää tässä kuvass kovin pieneltä, mutta korkeutta
sillä on noin 5 metriä.



Pieniä sorkanjälkiä.









Metsätonttimme suolampi, anakondaräme.




    
                                                                            - Heidi