lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden viimeiset kirppistelyt

Eräs aamu, kun oli hetki aikaa ennen töitä, suuntasin käymään kirppiksellä. Viime kerrasta olikin kulunut jo tovi.  

Pari aarretta löytyi mukaan....


Karahvi, vuosikello ja kultaiset kupit.

Karahvi.Tämä vei heti mennessään. Ehjä ja hyvässä kunnossa oleva. Tuo kannu osuus on irrallisena noista jaloista. Jalat toimivat siis kannun telkkana....



Vuosikello. Näihin olen ihan koukussa. Tämä on neljäs kello jonka kotio kannoin.


Kultaiset kupit. Nämä taas olivat suuret mukit, eivät sellaiset fiinit pienet. 
Ensivuonna aarteen metsästys jatkukoon.......


- Heidi

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Raksaviikko 34, Joulu

19-25.12.2016


Jouluviikko oli raksaamisen osalta hiljaisempi. Saimme kuitenkin viimeiset ovet paikoilleen, yläkerran parvekkeen ovet. Loppujenlopuksi eniten jännitystä aiheuttanu ovi, takaparvekkeen pariovi olikin kaikista helpoin asennettava. Painavia ovia, kun lasia on niin paljon. Mutta paikoillaan ovat.



Yhteistyökumppanimme Teknos lähetti joulutervehdyksen maalipurkin muodossa, joka oli täytetty suklaalla. Kannustalolta tuli mustaan pakettiin paketoitu nimikyltti. Harmillisesti kerkesin paketin availeen ennen, kuin tajusin edes kuvaa nappaamaan. 


Olimme olleet kaiken raksaamisen ohessa niinkin kilttejä, että joulupukki muisti meitä mahtavalla kattauksella kaikkea hienoa.

Äidiltäni saimme Finlaysonin Reno-sarjan kylpypyyhkeet. Hienot kivipestyjä farkkuja muistuttavat pyyhkeet. Teemun siskon perheeltä saimme keittiöpyyhkeen ja hienot käsintehdyt mustat nahkamaiset joulukoristeet.





Kalloja ja kauhua. Siskoltani sain järisyttävän hienot sokerilusikat ja paidan jonka printti oli kerrassaan mainio. Mummu ja vaari olivat saaneet hankittua pukin konttiin pitkään himoitsemani Crystal Skull vodkan. Vodkaa hienoimmassa pullossa ikinä, pääkallossa. Ystäväni muisti minua True Blood keittokirjalla.







Teemu oli tehnyt löydön ja hankkinut meille täytetyn ravun. Ruokalautasen kokoinen todella hieno ilmestys. Tämä tuli täysin yllätyksenä ja onpa hieno. Tarvitsisi keksiä joku lasikuvun kaltainen johon tämän saisi esille. Peruskupuun tämän ei mahdu, joten leveämpi tarvitsi löytää.....







Kiitos kaikille meitä muistaneille! Nämä varmasti pyörähtävät blogin puolella uudempaan otteeseen, kun talo on valmis ja sitä pääsen sisustamaan. Nyt kuitenkin pakkaan nämä laatikoihin ja odottamaan muuttoa.


- Heidi

tiistai 20. joulukuuta 2016

Raksaviikko 33, Puhallusvilla ja yllätyksiä

12-18.12.2016

Viikkoon mahtui niin paljon kaikkea positiivista ja negatiivista, josta sitten saatiin rutistettua jotain hyvää aikaiseksi....


Mutta joo...Maanantaina pyyhälsi ekovilla paikalle ja villat puhallettua. Pari tuntia, ei ongelmia.



Pakko oli käydä vakoilemassa miltä yläkerrassa näytti...Tai siis Teemu kävi ja raportoi minulle.




Tiistain vapaapäivän käytin tehokkaasti polttamalla pois reilu 5 kuutiollista risua  tulevan suodatuskentän tieltä. Alkukankeuden jälkeen kasa syttyi ja paloi iloisesti. Tämä kasa oli ollut tuossa jo vuoden, mutta keväällä/kesällä kasaa ei voitu polttaa, koska lintu teki siihen pesänsä. 



Kaikille rakentajille on varmasti tullut ainakin yhden kerran sellainen puhelu, joka saa naaman vaihtamaan väriä punaisen kautta hieman sinertäväksi ja kokonaisen tattitarhan kasvamaan otsaan... Tarinahan alkoi viime viikon lopulla, kun meillä piti saada likavesijärjestelmä kaivettua maahan. Aikaisemmasta viisastuneena olin hankkinut kaikki tarvittavat kuvat ja ohjeet, teipannut ne kiinni vanerilevyyn, helpottaakseni puuhastelua. Olin soittanut ja varmistanut, että kaikki osat ja kilkkeet olivat tontilla. Kaikki alkoi hyvin, vaikka maa olikin jo pinnasta hieman jäässä... Jätin Teemun ja kaivurikuskin puuhastelemaan ja lähdin töihin. Muutaman tunnin päästä sain puhelun Teemulta, että " Tämä jätevesijärjestelmä ei käy meille....Viemäriputket jäävät liian pintaan. Suunnittelijalle on tullut joku moka eikä se ole huomioinut maaston korkoja tässä kohtaa.....Me koitettiin soittaa sille, mutta se ei vastaa..." Tässä vaiheessa ollessani helakan punainen sanoin, että "minulle vastaa." Lievä paniikki vaihtui sekunnissa raivoon. Miten tämä voi olla mahdollista!?  Sain likaveden suunnittelijan kiinni ja ohjattua soittamaan Teemulle. Onneksi se oli Teemu joka selvitteli koko sopan... Itse olisin luultavasti valunut rikkihappona linjoja pitkin.



Vesi- ja sähkökaapelit saatiin kuitenkin kaivettua maahan. Se oli hienoa.


Ja huoltokaivovesijakomomikälie joka rakennettiin kaivonrenkaista. Eri rakennuksille menevät vesijohdot siis kohtaavat renkaassa, jossa jokaisella omat sulut. Pakkasvahti asettuu myös renkaiden sisälle pitäen huolta, ettei mikään jäädy. Jälkiviisaana olisi tietenkin ollut fiksu vetänyt nämä kaikki lähtemään talosta teknisestä tilasta, mutta kaikkea ei itse tajua heti. Ja joskus katoaa kokonaiskuva myös suunnittelijoilta...




Sielä se matkaa monttuunsa.....


Lauantaina töistä päästyäni Teemu iloisesti kertoi, kuinka he olivat maanrakennusurakoitsijan kanssa innostuneet puhumaan veteraaneista ja talvisodasta. Tästä inspiroituneena olivat päättäneet yllättää minut iloisesti kaivamalla takapihalle poteron. Tässä kohtaa Teemu näytti minulle ihan kuvankin valmiista poterosta. POTERO! Näin jo mielessäni keskellä takapihaa olevan montun ja kuinka lapioin sitä raivoisasti täyteen. Lauantaina olin kuitenkin jo aivan liian väsynyt käsittelemään poteroa vaan vuodatin muutaman kyyneleen. Minä EN halua poteroa! Se oli vitsi. Teemu nauroi. 

Mikä se oikea yllätys oli, että kaiken temmellyksen lomassa olivat he ehtineet kajoamaan ruopattavaan lampeen. Aivan mahtavaa. Vaikka lammikosta enshätään oli kauhaistu vain pari kauhallista sammalta pois, jotta nähdään vähän millainen lammikko on kyseessä. Savipohja. Syvenee toiseen päähän. Vettäkin siinä oli hyvin sammalkerroksen alla. Mustavuoren Mustalampi alkaa siis muodostumaan!Jei!!!


Ohjeeksi tuli tampata ja kolata jäljellä olevaa sammal-laattaa tiiviiksi, jotta helmi- maaliskuussa, kun kaivuri palaa kaivamaan sitten, toivottavasti oikeanlaisen likavesisysteemin, kaivaa hän myös lammen auki.

Taas takapiha näyttää hieman erilaiselta. Kiviä nousi tuostakin. Tarvitsee siis ihan kunnolla alkaa suunnittelemaan mihin niitä kasaa, jotta ne seuraavalla kerralla voisi nostella oikeille paikoilleen.

Kaksi kaivonrengasta päällekkäin upposi kahteen metriin. Tuo jää terassin alle jemmaan. Tottakai jätämme luukun jolla tuonne pääsee käsiksi.

Kummatkin kissat saatiin samaan kuvaan. Edessä oleva on Leo ja takana oleva töhötin on Sulo. Theo ei sitten taipunut ollenkaan ja oli liian lähellä Leon nimeä joten uudestaan nimesimme sen Suloksi.






- Heidi

maanantai 19. joulukuuta 2016

Raksaviikko 32, yläkerran kylkiluut

5-11.12.2016

Tällä viikolla saatiin iltapuhteina koolattua yläkerta. Ensiviikon maanantaiaamuna puhalletaan puhallusvilla. Jännää. Motivoi kummasti, kun saadaan jotain näkyvää aikaiseksi. Koolausten tekeminen oli suhteellisen mutkatonta. Seuraavasta rumbasta huolen pitääkin likavesijärjestelmän kaivaminen sekä vesi- ja sähköjohtojen kaivaminen maahan. Ettei käy aika pitkäksi.....

Siitä se lähti...





Koolausten kanssa oli hieman askartelua ilmastointi- ja radonputkien kanssa, kun ne jouduttiin kiertämään. Koolaus jako on kk 30cm. 


Keskelle tuli jatkopalikat... vääristääpä kuva ne hassusti vinoiksi. Jos kattokipsilevyjen reunat ei ihan kohtaa koolauksen päällä laitamme lisäkoolauksen. Kun saamme lattian levytettyä ja väliseinärungot valmiiksi niin teemme koolauksiin vahvistuksen myös suurimmille kattovalaisimille. Muutama suuri valaisin siis kattoon tulossa.





Hieman jännittää miten koolaukset kestää villan puhalluksen... tai siis muovit. Koolaukset kestää järistykset jne. Eräs sanoisi, että " taas on enemmän naulaa kuin niittejä Lemmyn niittivyössä".




Heti näyttää ryhdikkäämmältä.





Siinä ne ovat, jättiläisontelot.


Pieni patenttikoolaus putkien takia.


Kaikenkaikkiaan viikon kaikki tunnit saimme hyötykäytettyä ja koolaukset valmiiksi sunnuntaina. Maanantaiaamu jännittää vähän, mutta hiensti se tulee menemään....

- Heidi