Niinhän siinä sitten kävi, että leikkauspöydän kautta toipumaan keskelle muuttolaatikkolinnoitusta. Voitte varmasti kuvitella, kuinka a) otti päähän. Uusi koti ja mä en pysty purkamaan muuttolaatikoita! b) turhautunut tilanteesta olen.
Ajattelin, että tässä vaiheessa olisin saanut kaikki tavarat paikoilleen ja ottaisin hienoja tunnelmakuvia kameralla, jonka ohjekirjaan olisin kerennyt kesälomalla perähtymään. EI! Sen sijaan olen maannut sängyssä ja silloin tällöin näpsässy kännykkäkuvan.
Voi sen lauantai-illan näinkin viettää...
Tulossa lekurista, yhtä välilevyä hoikempana...
Laskin mielessäni, että tämä on kuudes kerta kun kerään kamppeeni laatikoihin ja muutan. Vaikka tämän olen tehnyt jo useampaan kertaan, maasta toiseen, kaupungista toiseen, asunnosta toiseen vihaan sitä silti. Joskus tavarani on mahtunut ostoskärryyn, jota tuuppasin pitkin Finsbury Parkin katuja muuttaessani. Nyt tavaraa oli useampi peräkärryllinen.
Haastavan tästä muutosta on tehnyt myös se, että olen aikamoinen keräilijäluonne. Jokainen asuntoni tähän mennessä on ollut hieman erilainen ja nyt huomasin, kuinka sisustumakuni on tietyllä tavalla pysynyt samana, mutta kasvanut. Laatikoita purkaessa, nyt kun pystyy olemaan liikkeessä ilman jatkuvaa särkyä, leikkauksesta on pariviikkoa, on tullut käytyä aikamoinen matka läpi oman historian ja muistojen. Edelleen on kirjeitä jotka niputin pinoon ja vaalin niitä, mutta joita en pystynyt avaamaan. Kaikilla meillä painolastimme. Jännittävää kuinka sitä on osan asioista tuupannut oman mielen varastohäkkiin odottamaan....
Mihin jäinkään.....keräilyluonteeseen. Niin. Tavaraa on ja paljon. En ole koskaan ollut minimalistinen tai perus tuikkukipposisustaja. Pidän runsaudesta ja se näkyy muuttolaatikoiden määrästä. Pahinta muutossa on ollut se, että tiedättekö sen, kun on tavaraa jota on saatu sukulaisilta, ystäviltä ja tuttavilta ja siitä tavarasta ei oikein pidä, mutta antajaan on tunneside? Tämä on hankalinta. Tavaran määrästä päätellen olen toiminut tällaisena mustana aukkona jo hetken aikaa. Koska oikeasti. Olen todella poikkeava sisustusmakuni suhteen. Tällä hetkellä meillä on vain sellaisia esineitä, huonekaluja ja tavaroita jotka olen (olemme) itse valinneet. Kaikki muu on laitettu pois. Sisäinen horderini pillittää kaatiskuormien perään ja jolle sisustajaminäni nostaa nauraen keskisormeaan. Jos joku tuo tähän keskusteluun konmarit niin keskari nousee sinnekkin.
Vaatetusalasta se kaikki lähti....
Hyvä esimerkki. Jätän nämä tähän kaikkien arvioitavaksi. Kai näillekkin joku hyllyn kulma pitää vapauttaa...Niin missä on se laatikko, jossa ne koppalakit ovat?!
Yllättävän vähillä vahingoilla muutosta selvittiin, Jeesukselta katkesi käsi ja heimopäälliköltä jalat sekä yksi lampunjalka kaipaa liimausta ja toinen uuden lampun kannan.
Millaista oli sitten rakentaa? Olemmeko yhdessä vai oikeudessa pistämässä kaikkea puoliksi. Jääkö kaikki tähän vai miten tarina jatkuu....Siitä on noin kolme vuotta kun vaihdoin converset turvakenkiin ja pillifarkut maalitahraisiin verkkareihin. Annoin tukan kasvaa ja renkaat silmien ympärillä laajenivat.
 |
| Täysin tietämätön tulevasta... |
Kuuntelin kärsivällisesti ihmisten kommentit koskien ulkoista hapitustani ja sitä kun meitä ei koskaan missään näy. Eikä koskaan tulla, kun kutsutaan. Tässä olisi nyt teille se keskisormi. Meillä menee hyvin, todella hyvin. Koko rakentamisen ajan olemme vetäneet yhtä köyttä. Tottakai välillä meno on äitynyt huudoksi asti, mutta emme me toisiimme ole hermostuneet vaan olleet vaan väsyneitä. Vaikka tämä kuullostaa naiivilta, niin me alusta asti olemme tienneet, että hautaan asti kävellään käsikädessä. Meillä on sikamagee koti ja tuolla Teemu puuhaa akvaarion jalustan kimpussa. Ja vaikka nyt täällä asutaan ei puuhaaminen tähän lopu:) Jokainen voi miettiä mitä on viimeisen kolmen vuoden aikana saanut aikaiseksi, mä olen aika ylpeä meistä! On aika vaihtaa verkkarit takaisin pillifarkkuihin ja toivoa, että juurikin se laatikko joka katosi muutossa ei sisältänyt niitä converseja.
Takaisin työnjohtohommiin. Jotta tavaran määrään pöydillä ja lattialla saataisiin jonkinlainen selvyys, rauhallisella tahdilla seinälle nousevat asiat pääsivät paikoilleen. Ja kyllä. Kärsin hetkellisestä ESS:stä ( ehjien seinien syndroomasta ) ja jännittys oli käsin kosketeltavaa kun porasimme ensimmäisiä reikiä tauluja jne. varten seiniin. Kuitenkin tarvitsee olla aika varma, mitä ja miten seinille ripustaa. No tässä muutama...
Aurinko paistoi ikkunoista,joten kuvat eivät parhaasta päästä, mutta kakadut paikoillaan keittiössä.
Peurankallot eteisessä.
Taitaa puhelimen kamera vedellä viimeisiään...
Kauriit tolpassa.
Liinavaatekaappin virtriini sai valot ja lasihyllyn. Nyt on aarteet jemmassa pölyltä.
Muutaman hankinnan sain organisoiduksi. Kun kävin muuttolaatikot läpi, lähti valtaosa tableteista kiertoon ja akuutti tarve nosti päätään. Halusin mustat, nahkaiset ja aikani googlettelemalla löytyi mustat krokotiilikuosilliset kiiltävää PVC:tä olevat Jyskistä. Sopivat mulle vallan mainiosti. Samalla kotiutin mieltäni kalvamaan jääneet Finnmarin syysmalliston paljettityynyt. Värinä tyynyllä on kaksi suosikkiani vaaleanpunainen ja musta. Nämä siis niitä joissa paljetit kääntyvät ympäri. Kultaiset minulla on entuudestaan.
Sisäistä sisustajaani alkoi myös närästää niin pahasti perinteiset siniset sinilastat kylppärissä. Ne nauroivat minulle pilkaten; kotiutin mustan Zone Denmarkin suihkulastan, jossa on mukana kätevä seinäteline. Mustan kylppärin kirous on vesipisaroista jäävät jäljet, mutta tällä on helppo kuivailla menemään ja hukkuu hyvin mustiin laattoihin. Haa, tästä otin erävoiton!
Tässä tällä kertaa kaikki. Muutama DIY-projekti odottaa julkaisuvuoroaan, joten niiden kanssa palaan eetteriin.
-Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti