keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Eteisen muutos ja kuulumisia

Tiedättekö sen tunteen, kun päässä pyörii miljoona ideaa ja se saa aivon kutisemaan. Tilillä ei ole tarpeeksi markkoja ja kotona Muruseni-aarteeni asettaa tyhmiä "Ensin pitää nämä keskeneräiset saada valmiiksi...." rajoja luovuudelleni. Tällä viitaten luultavammin olohuoneessa rohjottavaan motivaatioasohvaryhmään, joka odottaa valmistumistaan inspiraatiopulan alla.

Mutta eteinen vaati huomiotani. Huomasin kuinka suunnittelin sitä mielessäni ja ideat suorastaan pulppusivat jostain mieleni syövereistä. Viime vuoden puolella koitin lämmitellä Teemua eteiseen lisättävästä konsolipöydästä. Silloin sain vastauksesksi ehdottoman kieltävän ei:n.

Kuitenkin. Ajatukset eivät jättäneet minua rauhaan....eikä päivittäinen pinterstin selailu todellakaan helpottanut asiaa.

Eteinenhän näytti siis tältä:



Tavaraa lojui ympäriinsä. Lattia oli yhtä kissanhiekkamerta ja naulakon virkaa toimitti kuusipeura. 


Jossain kohtaa itsellänimeni hermo huoneen toimimattomuuteen ja sotkuisuuteen. Tälle oli saatava muutos. Nyt.

Kaikissa kissatalouksissa, tai ainakin niissä joissa on kissanhiekkalaatikoita, kärsitään varmati samoista ongelmista, kuin meillä: 

1) Hiekkaa on joka paikassa. Se leviää vaikka hiekkapaketin kyljessä kuinka lukee, että "less track".

2) Hiekkalaatikot ovat selvä esteettinen haitta, vaikka meilläkin on mustat "mökit" mutta silti. 

3) Hajut. Hiekkalaatikoiden sijoittelu on tärkeää. Ei ole kiva, että ulko-ovella on vastassa kissanpissan haju tai silloin kun syö kantautuu nokkaan tuoreen p*skan haju.

Tuo hajuhaitta on aiheuttanut minulle jonkin sortin neuroosin olla kupsuttamassa kissanpottia puhtaaksi hyvinkin ahkeraan. Itse en voi sietää sitä jos ovelta haistaa, että kyseessä on kissatalous. 

Eli p*skalootat piiloon (miten meillä jemmattiin hiekkalaatikot piiloon):

Meillä eteisessä rappusten alle on tehty ovellinen komero. Tällä hetkellä komerossa säilytetään maaleja jne. mutta nyt komero piilottaa sisäänsä myös kissanhiekkalaatikot.

Komeron pohjalle hankimme metritavarana myytävää käytävä/kuramattoa Puuilosta.



Kas näin. Ideana, että kissan tassujen mukana kulkeutuva hiekan määrä minimoidaan.


Kuitenkaan ei ollut tarkoitus, että kissat valtaavat koko komeron, tehtiin hiekkalaatikoiden päälle hylly. Seinissä tuet hyllylle. Kissat eivät myöskään mahdu hiekkalaatikoiden välistä niiden taakse. Tarkoitus oli kuitenkin tehdä hiekkalaatikoille sopiva paikka, ei majaa tai vaanimistilaa.


Kaksi hiekkalaatikkoa mahtuivat hienosti komeroon vierekkäin.


Ja hylly paikoilleen.


Sitten piti ratkaista mirrien kulku laatikoillensa. Komeron ovea emme halunneet pitää rakosellaan, koska samasta kohtaa on käynti myös kodinhoitohuoneeseen ja oven ollessa auki olisi tila ahdas ja epäsiisti. 


Ratkaisimme ongelman tekemällä oveen kissan mentävän reiän.


Ja koska kaikki mitä ei voi peittää tulee korostaa niin sai kissa-aukko myös raamit ympärilleen.


Kulkuaukko on sen verran korkealla, että kissat joutuvat nostelemaan tassujaan jotta pääsevät ulos. Tämä tarkoittaa vähemmän tassujen mukana kulkeutuvaa hiekkaa.


Kyllä kissojen nyt kelpaa!


Kokemukset uudesta hiekkalaatikkojärjestelystä on positiiviset. Kissat hoksasivat heti mikä tässä on ideana ja hiekka pysyy suljetun oven takana. Näin ollen olen tyytyväinen.

Eihän eteisen muutos hiekkalaatikkoon rajoitunut, vaan kun aikani maguin uutta konsolipöytää eteiseen, sain sen! Tai siis tuunasimme sen ylijääneestä sohvapöydästä.

Tämä sohvapöytä kuului motivaatiosohvaryhmään, mutta ei millään istunut tuonne olohuoneeseen, eikä sille löytynyt paikkaa mistään muualtakaan. Joten siitä se idea lähti. Pöytä katki oikeasta kohdasta ja mustaksi. Jalkoihin ripaus pinkkiä ja sitten seinälle.


Alla kuvat muutoksen kokeneesta eteisestä: 

kuvat keittiön suunnasta.







Uusi pystynaulakko löytyi tori.fi:stä 10 eurolla ja sopii tuohon hyvin. Kuusipeura vapautui naulakon virasta.



Ja täällä periferiassa kun asutaan niin jokaisella tarvitsee olla oma "kättäpidempi". Itse osaan yhden loitsun hyvin!


Yksi kalloista tippui keskellä yötä lattialle ja on palapelinä odottamssa liimausta.



Kuvat olohuoneen suunnasta.


Kuva ulko-oven suunnalta.


Kuva kodinhoitohuoneen ovelta.









Tuohon uudelle konsolipöydälle haluan järjestystä ylläpitävän aivainkipon, koska nyt ne lojuvat pitkin keittiön pöytiä. Olen pitkään haaveillut Suck UK:n Skull tidy kallosta, mutta Suomessa tuon hinta on aivan posketon. Tilailen sen sitten Lontoonkaupasta.

Kuva: Suck UK


Kallosta on kolme eri väriä ja tämän valkoisen haluan avainkipokseni.

Kuva: Suck UK

Yläkerran aulassakin tapahtui, kun vihdoin saimme venetsianaamarit seinälle. Aula on myös kerennyt jo näkemään useat eri verhot, mutta tilanne rauhoittui näiden uusien mustien samettiverhojen myötä. Joskus se tarvitsee vain ripauksen mustaa!





Pikkumakkareiden osalta on aika myös kääriä hihat, jotta niissä vallitseva kaaos saataisiin kesytettyä.


Tämä pallohuone on toiminut kaiken paikkaansa vielä hakevien tavaroiden säilytyspaikkana, mutta tänne on muuttamassa asukas elokuussa, joten kaiken pitää olla viimeistään siihen mennessä tiptop.


Pallohuoneen vaatekaappi on tällä hetkellä täynnä ompelukoneita, kankaita, joulukoristeita ja muuta sisustussälää ja se pitäisi saada uudestaan sijoitettua jonnekkin muualle.


Tähän toiseen makkariin pitäisi saada jokin säilytysjärjestelmä, mutta tuon lattialämmityksen jakotukkikotelon takia en halua hankkia tuohon eteen minkäänlaisa perus vaatekaappia, jota joutuu silppuamaan tuohon sopivaksi.



Tuonne sängyn  alle pitäisi saada jotenkin nätisti tavaraa piiloon, ehkä nikkaroin sellaisen vanhan aselaatikontyylisen ratkaisun sinne. Pyörät alle niin liikuttelu on helppoa.


Apulainen, Vince, mukana koko ajan. Jouduimme luopumaan toisesta kissastamme, Myrkystä, tammikuun lopussa. Kasvaimet olivat papan voimat vieneet ja oli aika päästää hänet pois. Nyt talossa on liian hiljaista. Vincelle katsomme uuden kaverin, kunhan aika tästä vähän kuluu.



Joulusta nyt on kulunut parikin kuukautta, mutta....olin ollut kiltti.....tai siis....


Kaikki sai alkunsa siitä, kun mummuni sai maanisen vimman ruveta siivoamaan/tyhjentämään kaappejaan. Ensimmäisenä hävitysuhan alle jäi Iittalan Ultimate Thule kannu ja sitä perässä on seurannut samaa sarjaa juomalasit. Tiedän, että kaapeissa on tätä kyseistä sarjaa vielä kaiken maailman kippojen ja snapsilasien muodossa ja pelastelen niitä sitten sitä mukaa, kun hävityksen kauhu alkaa heittään varjoaan niiden ylle. Mikään suuri Iittala- tai designlasin ystävä en ole, mutta tämä Ultimate Thule löysi paikkansa meiltä. Ei pelkästään vitriinin täyttäjänä vaan arkikäytössä.



Toinen aika yllättävä oli tämä Harald-juomasarvi, olutlasi, Iittalan sekin. Hävityksen alta pelastin yhden ja koska yhdellä ei tee vielä mitään ajattelin kerätä näitä kirppiksiltä sen 5 kappaletta lisää. Tämä taitaa olla monen designlasien inhokkilistalla, mutta jotain veikeää siinä on. Kunhan saan kuusi kappaletta kasaan, loihdin kattauksen näitä käyttäen. Kyllä punkrockgoottikartanossa nyt juomasarvet tulee olla!


Ja kyllä ensitöikseni rapsuttelin lasien kyljistä punaiset Iittala tarrat pois.


Sitten olikin aika laittaa glitteriä silmiin, nahkabyysat jalkaan ja lähteä yöhön. Vuosi ärähdettiin käyntiin Turmion Kätilöillä. 


Moikku!

- Heidi

Tämä pieni pappa ei unohdu koskaan. Ikävä.
R.I.P Myrkky 25.5.2005 -  31.1.2019


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti