tiistai 9. kesäkuuta 2015

Viidakosta päivää!



Vaikka tonttikaupat häämöttävätkin jo lähitulevaisuudessa, olemme Teemun kanssa ahkeraan käyneet tontilla kävelemässä. "Tarkastamassa tiluksia." Moni on sitä ihmetellytkin " Miten te ette muka vielä ole aloittaneet rakentamista?" tai "Ai eikö se tontti ole vielä teidän?" ja oma suosikkini " Miten siinä voi mennä niin kauan?". No siinähän menee. Kun olemme Suomessa ja joka asiaan pitää olla lupa. Ja sitä edeltävä lupa liiteineen ja lisäselvityksineen jne. Olemme siis odottaneet suunnittelutarveratkaisun päätöstä, jota odotettiin kaksi viikkoa ja sen lainvoimaiseksi astumista kuukausi. Siis sitä, että valittaako ja vastustaako joku meidän tulevaa hanketta. Ei vastustanut.

On tietenkin monia muitakin asioita jotka vaikuttavat tähän meidän maltilliseen tahtiin tämän projektin kanssa. "Hitaasti hyvä tulee" ja " Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", mitä näitä nyt on. Kyllä se valmiiksi tulee ja hyvä siitä tuleekin. Meitä on kaksi tätä projektia vetämässä :)

Mutta siitä viidakosta.....Kevään kautta kesä on saapunut myös meidän tiluksille ja kaikki vihertävät kauniisti. Tontilla käydessämme koitamme aina hahmottaa mihin talo sijoittu, mihin talli ja autotalli... Mitkä puut joudumme kaatamaan, mitkä säästetään. Tonttimme jakaantuu kahteen osaan, pihatien kummallekkin puolelle. Toinen puoli jää "koskemattomaksi" näin aluksi ja toista muokataan sitten vähän ronskimmalla kädellä. Suunnitelmat ovat suuret!


Pihatie

Pihatie,tonttimme keskellä. Kummallakin puolella tilaa on reilu hehtaari. Talo tulee 
kuvassa oikean puoleiselle osalle.

Sorkanjälkiä. Oli isoja ja pieniä.

 Tonttimme läpi menevä tie on päättyvä metsätie joka johtaa taimikon reunalle.Tie siis ei
suuressa käytössä. Taimikon omistaja saattaa kerran vuodessa käydä katsomassa tiluksiansa.

Tiellä on pari isoa kiveä.

Tuohon tulee etupiha.

 Ihan selkee juttu. Näen sen jo mielessäni....

 Suuria kiviä meillä on paljon, onneksi taitavat valtaosa olla sellaisissa paikoissa,
että saavat niille sijoileen jäädä.

Takapihan haapametsä joutuu väistymään. Jollain tavalla kyllä pidän tuon metsän
tunnelmasta, kummitusmainen.

 Suurin siirtolohkareemme. Näyttää tässä kuvass kovin pieneltä, mutta korkeutta
sillä on noin 5 metriä.



Pieniä sorkanjälkiä.









Metsätonttimme suolampi, anakondaräme.




    
                                                                            - Heidi


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti