Viikkoon mahtui niin paljon kaikkea positiivista ja negatiivista, josta sitten saatiin rutistettua jotain hyvää aikaiseksi....
Mutta joo...Maanantaina pyyhälsi ekovilla paikalle ja villat puhallettua. Pari tuntia, ei ongelmia.
Kaikille rakentajille on varmasti tullut ainakin yhden kerran sellainen puhelu, joka saa naaman vaihtamaan väriä punaisen kautta hieman sinertäväksi ja kokonaisen tattitarhan kasvamaan otsaan... Tarinahan alkoi viime viikon lopulla, kun meillä piti saada likavesijärjestelmä kaivettua maahan. Aikaisemmasta viisastuneena olin hankkinut kaikki tarvittavat kuvat ja ohjeet, teipannut ne kiinni vanerilevyyn, helpottaakseni puuhastelua. Olin soittanut ja varmistanut, että kaikki osat ja kilkkeet olivat tontilla. Kaikki alkoi hyvin, vaikka maa olikin jo pinnasta hieman jäässä... Jätin Teemun ja kaivurikuskin puuhastelemaan ja lähdin töihin. Muutaman tunnin päästä sain puhelun Teemulta, että " Tämä jätevesijärjestelmä ei käy meille....Viemäriputket jäävät liian pintaan. Suunnittelijalle on tullut joku moka eikä se ole huomioinut maaston korkoja tässä kohtaa.....Me koitettiin soittaa sille, mutta se ei vastaa..." Tässä vaiheessa ollessani helakan punainen sanoin, että "minulle vastaa." Lievä paniikki vaihtui sekunnissa raivoon. Miten tämä voi olla mahdollista!? Sain likaveden suunnittelijan kiinni ja ohjattua soittamaan Teemulle. Onneksi se oli Teemu joka selvitteli koko sopan... Itse olisin luultavasti valunut rikkihappona linjoja pitkin.
Vesi- ja sähkökaapelit saatiin kuitenkin kaivettua maahan. Se oli hienoa.
Sielä se matkaa monttuunsa.....
Ohjeeksi tuli tampata ja kolata jäljellä olevaa sammal-laattaa tiiviiksi, jotta helmi- maaliskuussa, kun kaivuri palaa kaivamaan sitten, toivottavasti oikeanlaisen likavesisysteemin, kaivaa hän myös lammen auki.
Taas takapiha näyttää hieman erilaiselta. Kiviä nousi tuostakin. Tarvitsee siis ihan kunnolla alkaa suunnittelemaan mihin niitä kasaa, jotta ne seuraavalla kerralla voisi nostella oikeille paikoilleen.
Kaksi kaivonrengasta päällekkäin upposi kahteen metriin. Tuo jää terassin alle jemmaan. Tottakai jätämme luukun jolla tuonne pääsee käsiksi.
Pakko oli käydä vakoilemassa miltä yläkerrassa näytti...Tai siis Teemu kävi ja raportoi minulle.
Tiistain vapaapäivän käytin tehokkaasti polttamalla pois reilu 5 kuutiollista risua tulevan suodatuskentän tieltä. Alkukankeuden jälkeen kasa syttyi ja paloi iloisesti. Tämä kasa oli ollut tuossa jo vuoden, mutta keväällä/kesällä kasaa ei voitu polttaa, koska lintu teki siihen pesänsä.
Vesi- ja sähkökaapelit saatiin kuitenkin kaivettua maahan. Se oli hienoa.
Ja huoltokaivovesijakomomikälie joka rakennettiin kaivonrenkaista. Eri rakennuksille menevät vesijohdot siis kohtaavat renkaassa, jossa jokaisella omat sulut. Pakkasvahti asettuu myös renkaiden sisälle pitäen huolta, ettei mikään jäädy. Jälkiviisaana olisi tietenkin ollut fiksu vetänyt nämä kaikki lähtemään talosta teknisestä tilasta, mutta kaikkea ei itse tajua heti. Ja joskus katoaa kokonaiskuva myös suunnittelijoilta...
Sielä se matkaa monttuunsa.....
Lauantaina töistä päästyäni Teemu iloisesti kertoi, kuinka he olivat maanrakennusurakoitsijan kanssa innostuneet puhumaan veteraaneista ja talvisodasta. Tästä inspiroituneena olivat päättäneet yllättää minut iloisesti kaivamalla takapihalle poteron. Tässä kohtaa Teemu näytti minulle ihan kuvankin valmiista poterosta. POTERO! Näin jo mielessäni keskellä takapihaa olevan montun ja kuinka lapioin sitä raivoisasti täyteen. Lauantaina olin kuitenkin jo aivan liian väsynyt käsittelemään poteroa vaan vuodatin muutaman kyyneleen. Minä EN halua poteroa! Se oli vitsi. Teemu nauroi.
Mikä se oikea yllätys oli, että kaiken temmellyksen lomassa olivat he ehtineet kajoamaan ruopattavaan lampeen. Aivan mahtavaa. Vaikka lammikosta enshätään oli kauhaistu vain pari kauhallista sammalta pois, jotta nähdään vähän millainen lammikko on kyseessä. Savipohja. Syvenee toiseen päähän. Vettäkin siinä oli hyvin sammalkerroksen alla. Mustavuoren Mustalampi alkaa siis muodostumaan!Jei!!!
Ohjeeksi tuli tampata ja kolata jäljellä olevaa sammal-laattaa tiiviiksi, jotta helmi- maaliskuussa, kun kaivuri palaa kaivamaan sitten, toivottavasti oikeanlaisen likavesisysteemin, kaivaa hän myös lammen auki.
Taas takapiha näyttää hieman erilaiselta. Kiviä nousi tuostakin. Tarvitsee siis ihan kunnolla alkaa suunnittelemaan mihin niitä kasaa, jotta ne seuraavalla kerralla voisi nostella oikeille paikoilleen.
Kaksi kaivonrengasta päällekkäin upposi kahteen metriin. Tuo jää terassin alle jemmaan. Tottakai jätämme luukun jolla tuonne pääsee käsiksi.
Kummatkin kissat saatiin samaan kuvaan. Edessä oleva on Leo ja takana oleva töhötin on Sulo. Theo ei sitten taipunut ollenkaan ja oli liian lähellä Leon nimeä joten uudestaan nimesimme sen Suloksi.
- Heidi
Voi ei, onneksi saitte likavesiasian kuitenkin järjestettyä! Me tajusimme lattian laatoitusvaiheessa (ikävä kyllä vasta silloin), että kas, LVI-suunnittelija oli jättänyt piirtämättä kylppärin toisen lattiakaivon :D suihkuille oli joo, mutta allaskalusteelle ei. Siinä sitten soittoa putkarille kylmä hiki otsalla, että mitäs nyt tehdään... Onneksi keksi, että koska pytty ja allaskaluste asennettiin vierekkäin, niin altaan vedet pystyi ohjaamaan sen pytyn kautta eteenpäin. Joku erikoispytty siihen sitten piti ottaa, mutta se oli ihan sama siinä kohtaa.
VastaaPoistaNoi teidän raksakisut... mun sydän sulaa <3
Joo, nää on sellaisia asioita joihin törmättyä mahaa alkaa vääntämään ja aivo alkaa sulamaan. Varsinkin jos sillä hädän hetkellä et saa ketään kiinni joka sulle osaisi selvittää seuraavan vaihtoehdon. Onneksi teidänkin pulmaan löytyi kuitenkin ratkaisu, jotta ei lattiaa tarvinut lähteä avaamaan.
Poista