Tämäkin viikko oli täynnä nypertämistä. Sellaisia asioita jotka ovat niin pieniä, että edistymistä ei näe niin huimasti joka päivä. Sen sijaan, että manaisin kuinka hitaasti asiat muka menevät,olen ottanut erilaisen ajattelutavan käyttöön: Kuukauden päästä tämä näyttää jo taas ihan erilaiselta.
Niitä nyrjähdystukiahan vielä tehtiin, mutta valmiiksi saatiin. Enää porrasaukon tekeminen ja sitten levyt yläkerran lattiaan.
Allekirjoittanut roikkui välipohjan lattiavasoissa vähintääkin viihdyttävällä tavalla, kun koitin höyrynsulkumuoveja teippailla ja leikkailla. Noh, siinä samalla sitten siipaloin mattopuukola sormeni. Eihän siellä yläilmoissa mitään laastareita ollut vaan näppärästi höyrynsulkuteippiä sormen ympärille ja jatketaan. Niin, kunnes uudestaan sivalsin itseäni toiseen sormeen. Hieman isomman palkeenkielen sain aikaiseksi. Verta valui norona pitkin muoveja, täplitti välipohjan koolauksen jne. Ei muuta kuin sormi suuhun ja kapuamaan alas. Siinä oli Julmaa näkyä kerrakseen, kun syljeskelin pihalla verta ja paketoin sormen vessapaperilla ja teipillä. Ei kovin suuri vamma, mutta verta tuli kiitettävästi. Myös sotkien ne tennarit. Raksapäivän jälkeen oli hyvä lähteä ruokakauppaan tennarit kuivuneesta verestä täplikkäänä.
Pakko laittaa muutama kuva muistiin tästäkin vaiheesta.
Pakko laittaa muutama kuva muistiin tästäkin vaiheesta.
Vielä pitäisi uretaanilevyt kiinnitellä nyrjähdystukiin. Aloitin tämän urakan ja ohjeessa luki: tiivistä uretaanimassalla......Perkele!Noh,erilainen vaihe se on tämäkin.
Jos sitten ensiviikolla niitä parvekkeen kaidetolppia pystyyn...
-Heidi
Onneksi ei tarvinnut lähteä tikattavaksi! Ei voi ehkä ihan verrata rakennusprojektiin, mutta aika samat fiilikset täällä muutto- ja remppakaaoksen keskellä: tuntuu ettei mikään edisty ja hyperventilaatio iskee kun miettii, mitä kaikkea pitää vielä tehdä. Yksi asia kerrallaan, todellakin! Tsemppiä loppumetreille, millon teillä on talon "laskettu aika"?
VastaaPoistaMoi!
PoistaHieman epäilevästi katselin sormessa olevaa liparetta, kun verta tuli solkenaan, mutta hyvin se lipare kiinnittyi takasin :)
Olen remontoinut 3 asuntoa ennen tätä rakentamista ja se on raskasta. Voisin sanoa, että omalla tavallaan ehkä raskaanpaa, koska ensin puretaan ja sitten laitetaan takaisin. Rakentaessa tulee uutta koko ajan.
Olisi kiva, jos muutettaisiin ensi vapuksi...ei olla asetettu mitään paniikkia luovaa takarajaa tälle, mutta olen kyllä malttamaton!
Onneksi ei käynyt tuon pahemmin! Raksalla kyllä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Meilläkin on käynnissä nyperrysnäperrystä (vaihe jota vihaan, mutta pakko kestää..) ja on se vaan tuskallisen hidasta etenemistä silmissä!
VastaaPoistaMoi!
PoistaOnneksi ei käynyt. Mä olen niin lyhyt pinnainen, tapaturma altis sählä, että joka päivä jotain tapahtuu. Onneksi kaikki on ollut suhteellisen pientä. Tosin nilkan nyrjäytin niin monta kertaa, että se on pakko tukea joka päivä raksalla könytessä.
Ainakin voidaan sanoa, että itse ollaan kaikki tehty!