Sarvipää

Olen pitkään himoinnut keittiön seinälle täytettyä peruran päätä. Olen kuolannut kuvia pinterestissä, sisustuslehtien sivuilla ja seurannut netin myynti-ilmoituksia myytävistä sarvipäistä. Joko ne ovat olleet liian kalliita tai niiden ulkonäkö ei ole miellyttänyt. Halusin peuralla olevan suuret sarvet, joko rintakuvana tai sitten kaulaa piti olla riittävästi. Sitten  vastaan tuli täydellinen yksilö. Kävin liki kaksi kuukautta katsomassa peuran myynti-ilmoitusta, kunnes jätin siitä tarjouksen. Onnekseni myyjä hyväksyi tarjoukseni ja Herra T. sen haki kotio. Myyjä oli kuulemma taputellut peuraa päälaelle kehuen sitä "hyväksi tytöksi",vaikka uroshan tuo on, toivoen, että se saa hyvän kodin. Herra T. kertoi myyjälle, että peura saa hyvän kodin ja, että sillä on muitakin täytettyjä kavereina. Kotona peuraherra sai nimekseen Rubert.

Minulla oli tarkka visio minkä näköinen peura tulisi olemaan roikkuessaan keittiön seinällä.

Tässä peura. Se oli pölyinen ja sen sarvissä oli hämähäkinseittiä, joten se sai alkuunsa kunnon imuroinnin ja  lopuksi vielä  kävin peuran sarvet ja turkin läpi rätillä. 

Pää on noin 100 cm korkea ja noin 57 cm leveä/syvä.  Itse yllätyin positiivisesti siitä kuinka suuri pää oli. Pää oli kiinnitetty mustaksi petstulle vanerille, joka oli ennen ollut punainen. Taustakin tarvitsi vähän kasviojen kohotusta

Ja koska anttiikkikehykset ovat järjettömän hintaisian, hankin Ikeasta Ung Drill kehys tuomaan tarvittavaa  kitch/barokkihenkisyyttä.



Sitten vaan mallaamaan kehystä paikalleen ja piirtämään taustalevyyn oikea muoto ja sahaus kuviosahalla .



Vähän kultaista spraymaalia pintaan...



Kas näin. Kehyksien ilme muuttui hurjasti kultaisen  maalin kanssa. Ja itse  tykästyin näihin todella paljon. Ennestään meillä on  mustana kyseistä kehystä, mutta Ikea on kai lopettanut kehyksen valmistamisen mustana, koska moneen hetkeen niitä ei ole  myymälöistä löytynyt. Ei se mitään, tämä on kultaisena vielä parempi!



Tässä oikeaan kokoon leikattu peura taustalevyineen.



Suojasin karvat vetämällä kaulan ympäri pari kerrosta maalarinteittiä. Samalla sain maalattua "syvemmälle" poistaen kaiken punaisen näkösältä. Maalina käytin Tikkurilan puolihimmeää mustaa kalustemaalia. Tämä puolihimmeä maali on oma uusi lempparini. Aikaisemmin ole käyttänyt kiiltäviä maaleja enemmän, mutta nyt olen todella tykästynyt tähän puolihimmeään.



Tässä odottavat vielä maalin kuivumista.



Ja tässä koko komeus paikallaan.

Itse pidän lopputuloksesta todella paljon, enkä osaa enään kuvitella koko keittiön seinää ilman sarvipäätä. Rubert. Aarre.


                                                         - Heidi