Raksaviikko 7, Kun jäimme kaksin

13-19.6.2016

Timpurit saivat omaan urakkaansa kuuluneet hommat valmiiksi keskiviikkona, keräsivät työkalunsa autoonsa ja hurisutelivat pois. Nyt ollaan aivan kaksistaan loppu-urakan kanssa. Käteen jäi valtava nippu rakennekuvia joita pitäisi opetella lukemaan nopeaa tahtia, jotta talo saadaan myös valmiiksi. Ei ihan ensimmäisellä vilkaisulla auennut kyllä kaikki kuvat, mutta huomattavasti selkeämpää oli jo kakkoskierroksella. Kolmanella kerralla, kun nippua selasin, oli osa jutuista jo todella selvää. Helpompaa olisi tietenkin ollut, jos rakenne kuvissa olisi ollut kaikki juuri meidän talolle ja ratkaisuille tarkoitettuja. Pois olisi olleet esim.kaikki ne kuvat joissa talossa on käytetty esim. tiilikattoa. No jaa. Ei muuta kuin tekemään. Siinä samalla selkiää ne kuvatkin, kun mallaa niitä itse kohteeseen.

Kaikille rakentamista harkitseville tai juuri sen kansion saaneille, jossa ne rakennekuvat on, rauhoitteleva halaus. Vedä syvään henkeä, ei se ole rakettitiedettä. Keskity yhden asian valmiiksi saamiseen, niin ei tunnu siltä, että koko projekti kaatuu syliin. Pitäydy siinä suunnitelmassa saada aina yksi asia valmiiksi, ennen kuin ryntäät seuraavan asian kimppuun.

Jos kuuntelee rakennustyömaalla erinäisiä asioita toimittavia ihmisiä, kuulee monta kertaa seuraavan lauseen :" Katoitko sä videon juutuubista siitä miten se tehdään tai luitko ohjeet internetistä?!" Tämä lause ei yleensä tule positiivisessa hengessä, vaan täysin odottamatta ja saattaa sitten jäädä takaraivoon kalvamaan. Oikeasti sieltä internetistä löytyy selitys sellaisiin asioihin, joita muut eivät selitä. Ja kyllä se Youtube on mainio keksintö.

Kun ensimmäisiertoja puhuimme tuttavapiirillemme halusta rakentaa oman talon, olivat he suurimmassa osin huvittuneita. Mitä enemmän aikaa kului lähti projekti kunnolla käyntiin, suunnitelmista tehtiin piirrustukset ja tonttikaupat jne. Se hetki kun ympärillä oleville ihmisille konkretisoitui näkyvästi, että me tehdään tämä, tapahtui kummia. Osa lakkasi kysymästä kuulumisia, osa juoruaa selän takana. Omakotitalo. Omakotitaloasumiseen liittyy edelleen suurta kateutta. Omakotitaloasuinen on edelleen se joka aiheutta närää ja pahaa verta. Tähän törmäsin viimeksi, kun omat vanhempani olivat rakentaneet ja olin ala-aste ikäinen. Tähän törmään nyt uudestaan, kun itse rakennan. Kummallinen juttu. Velkaa maksellaan tästä projektista eläkeikään asti, joten en ymmärrä mitä kadehdittavaa siinä nyt on. Mutta kateus on suomalaisten kansallistauti.

On  niitäkin ihmisiä jotka ovat sitten ihan mukana, tukena ja auttamassa aina, kiitos kuuluu heille! Aivan mahtava tukiverkostopoppoo meillä. Ja niin kummallista kuin se on, niin kanssa raksabloggaajat, kuinka voikin niin hyvin samaistua! Teistäkin on tullut tärkeitä. On hirmuisen tärkeätä saada lukea muiden kokemuksista siitä, että joku muukin kokee nämä asiat. Joten kiitos kaikille, jotka projektinsa jakavat. Voimahali!

Ja toki saatiinhan me jotain aikaiseksikin menneellä viikolla. Välipohjan koolaus aloiteltiin sunnuntaina ja saatiinkin 2/3 valmiiksi. Ja talon väriä pohdittiin...Siis tätä mustaa vai tuota toista mustaa.

Siinä ne ovat. Kaksi kilpailijaamme. Vasemmalla Tikkurilan puolihimmeä Ultra Classic sävytettynä mustaksi koodilla 0202 ja oikealla Teknoksen Nordica Matt tehdasmustana täysmattana. Ja sitten testaamaan.

Mustaa väriä on muuten hankala valokuvata auringonpaisteessa pihalla... Jokatapauksessa,kolme ylempää lautaa on maalattu Teknoksella ja kolma alempaa Tikkurilalla. Tarkoituksena on löytää se mustin musta josta ei läpi kuulla mikään. Raati valitsi yksimielisesti Teknoksen täysin mattaisen mustan.

On muuten korkeanpaikan kammoiselle kamalaa kävellä tuolla.

Ja kaikki tämä vuodatus vaan sen takia, että tajusimme, että nyt me päästään rokkaan talo valmiiksi!

-Heidi