tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kuolleet, kallot ja täytetyt

Melkeinpä jokaisella on harrastus tai jokin asia, mitä keräilevät: muumimukit, kengät, kiiltokuvat jne. Minä keräilen täytettyjä eläimiä, kalloja ja luita, taljoja... ja tietenkin paljon muuta, mutta tämä postaus on pelkästään kuolleille. Joten itse asiaan:

Kallot ja sarvet

Peura. Mummu ja vaari löysivät tämän marjareissullaan ja kuskasivat minulle.



Tämäkin taitaa olla peura. Hankin sen vuosi sitten sisustusblogaajien kirppikseltä.



Hirvi. Tämän hirven kohtaloksi oli koitunut karhu ja se tuli meille Rovaniemeltä, muistaakseni.

Apina. Tämän toimme Balilta.





Kissa. Herra Bones. Se löytyi "hylätystä kartanosta". Herra Bones ei ole talon historian ainoa kuolonuhri...



Peura nro.3. Tämän kallon sain Teemulta, jonka hän oli löytänyt työreissullaan.

Poronsarvet. Löytyivät kirppikseltä.

Villisika. Sain sen ihanalta ihmiseltä, jolle kerroin kalloharrastuksestani.

Metsäkauris. Tämän toimme Lontoon matkaltamme Alice´s Antiquesta.
Harakankallo, supikoiran kallon pirstaleet ja sarvi. Harakka ja supi ovat auton alle jääneitä. Sarvi on Helsingistä Destiny Storesta.

Kallohimmeli.





Majava.

Koira tai suuri kettu. Tämän sain eräältä ihmiseltä, joka oli löytänyt sen autiotalosta.



Mäyrä tai kettu. Sain tämän synttärilahjaksi Teemun äidiltä. Marjametsältä hän tämän löysi.

Näätä. Näitä on kaksi. Rovaniemeltä nämäkin.

Rusakko.

Näätä nro.2.


Täytetyt

Korppi.





Korppi, sikiön kallon replika, hedelmälepakko ja piikkilankakranssi.
Hedelmälepakko.
Nääntynyt näätä.



Kobra.


Krokotiilin poikanen.



Metso, pallokala, hirvi ja kolme sarvea.
Metso. 
Taustalla näkyy antiloopin pääreplika.

Pallokala.

Mäyrä. Ostin sen kaveriltani, jolle se kulkeutui antiikkikuorman mukana Ruotsista.

Supikoiran pentu. Tämä tuli meille Espoosta.
Punatulkku, Kuikka, Nokikana, Härkälintu, Silkkiuikku ja Harmaalokki. Linnut ovat ystäväni papan aikoinaan täyttämiä, paitsi Lokki, joka on Norjan vuonoilta. Tunnistus ei ole sata prosenttisen varmaa.

Ruskeakarhu. Pankissa Venäjällä työskennellyt nainen toi tämän miehelleen tuliaisiksi. Karhulle on mm. tehty säteilytestit.

Valkohäntäpeura. Lempäälässä ammuttu.

Kauriin koivet löytyivät vuosi sitten sisustusbloggaajien kirppikseltä ja perhonen urjalasta Wanhasta Marista. 
Riikinkukko. Tämä oli Alajärvellä eläneen pariskunnan lemmikkilintu, jonka kuoltua he täytättivät sen .

Ehdoton suosikkilintuni!


Tällä hetkellä tässä on koko kokoelmani kalmoja. Montaa ihmistä nämä saattavat ällöttää, mutta itse koen ne kauniina ja niiden tarina jatkuu meillä. Kaikki nämä eläimet ovat löydetty reissusta tai hankittu silloin, kun niiden edellinen omistaja on halunnut päästä niistä eroon. Itse en ole näitä tappanut tai tapattanut saadakseni koristeita seinälle. Olen vain tarjonnut niille uuden kodin.


                                                                           Heidi

8 kommenttia:

  1. Toinen kallohullu ilmoittautuu! Ja hienosti muotoiltu tuo eläinten tarinan jatkuminen - näen asian juurikin samalla tavalla. Kallohimmeli on ehkä siisteintä, mitä olen nähnyt aikoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienoa löytää hengenheimolaisia :) Pohdin pitkään miten kallot saa esille vähän erilailla ja kuinka ne näkisi joka kulmasta. Lasipallot ovat tähän oiva ratkaisu. Finnmari myy lasipalloja kolmessa eri koossa tuikuille, mutta minusta ne kuumeni tuikkujen kanssa liikaa, joten laitoin tilalle kalloja.

      Poista
  2. Aivan mahtavan hieno kokoelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kokoelmaa on kerätty kasaan monta vuotta ja osa on ihan vahingossakin tullut vastaan. Tämä kokoelma kasvaa rauhassa ja esittelen täällä kyllä kaikki uudet tulokkaat :)

      Poista
  3. Ooh, täällä ollaan vihreinä kateudesta tuon sinun kallokokoelmasi edessä! Ihan huikea!

    Tämä olikin mahtava blogilöytö, täältä löytyy paljon inspiraatiota omaan sisustukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mahtava kuulla! Ja kiitos :) Kiva, että löysit tiesi tänne. Tervetuloa!

      Poista
  4. Törmäsin tänne blogiin Kurpitsalaaksosta. Ja heti samantien meinaan pyörtyä, lähinnä ihastuksesta. Varsin vaikuttava kokoelma. Minäkin haaveilen muutamasta täytetystä otuksesta ja kuukausi sitten olisi ollutkin mahdollisuus yksi varsin suloinen ankanpoikanen tuoda kotiin Englannista, mutta piru vie kun tuo isäntä pistää hanttiin :D
    Ehkä vielä joku päivä taivutan sen ... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä on isännällä ollut kanssa vähän totuttelemista näihin kalmoihin, mutta on nyt jo ihan mukana kokoelman kartuttamisessa. Ne on suloisia ne täytetyt ankanpoikaset. Sama tyyppi Englannissa, jolta tilasin hedelmälepakon, täyttää myös ankanpoikasia.

      Älä luovuta niiden täytettyjen otusten kanssa!

      Poista